Ääkköset opetettava tietokoneille

Suomalainen kunta ei voi internetissä saada suomalaista alahärmä.fi-tunnusta, mutta oma nimi kelpaa kansainvälisten com- ja net-päätteiden kanssa, kirjoittaa Erkki I. Kolehmainen.

Artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla 31.5.2004.

Ihmiset kokevat tietotekniikkaan perustuvan tietoyhteiskunnan omakseen vain, jos se toteutetaan heidän omalla kielellään. Eri kielille ominaisten kirjainten – kuten suomessa yleisten ä- ja ö-kirjainten – lisäksi tietotekniikassa tulisi ottaa huomioon kunkin maan käytännöt esimerkiksi lukujen, päiväysten ja kellonaikojen esittämisessä sekä mittayksiköiden ja symbolien käytössä. Toisaalta tietotekniikassa tarvitaan eri järjestelmien laajaa yhteensopivuutta. Tämä vaatimus korostuu internet-pohjaisten palvelujen yleistyessä, koska näiden palvelujen on käyttötilanteessa tarkoitus rakentua verkosta löytyvistä osista automaattisesti.

Teknisiä tapoja eri kielten ja kulttuurien käytäntöjen kuvaamiseksi ja huomioon ottamiseksi on kehitetty jo pitkään. Vastikään tämä työ sai lisää kantavuutta, kun uusimman, Linux-ympäristöstä lähteneen hankkeen vetovastuu siirtyi merkistötyöstä tunnetulle, laajapohjaiselle Unicode-konsortiolle. Suomesta kuitenkin puuttuu nykyisin taho, joka seuraisi järjestelmällisesti alan kansainvälistä kehitystä ja tarpeen mukaan myös osallistuisi siihen. Asialle vihkiytynyt kansallinen työryhmä lakkautettiin viime vuonna, ja ainoastaan talkootyönä on sen jälkeen saatu vielä julkaistuksi Euroopassa yleisesti käytettyjen merkkien suomenkieliset nimet. Tämä on melkoisessa ristiriidassa sen kanssa, mitä koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiassa 2000–2004 todetaan: ”Suomen kannalta on tärkeää, että kansainvälisessä virallisessa ja myös epävirallisessa standardoinnissa otetaan huomioon suomalaiset tarpeet ja vaatimukset. Opetusministeriön hallinnonalan kannalta tärkeitä ovat erityisesti kieli- ja kulttuurisidonnaiset asiat.” Kansainvälisen yhteistyön tuloksena annettiin kesäkuussa 2003 ohjeistus siitä, miten eri kielten merkistöjä käytetään internetosoitteissa. Pään avanneen Japanin lisäksi näitä ohjeita noudattavat jo monet Euroopankin maat. Saksan toteutus on eurooppalaisittain hyvin laaja. Pohjoismaista Ruotsin ja Tanskan käytännöt ylittävät oman pääkielen tarpeet ja Norjan ratkaisu kattaa myös sikäläiset saamen kielet.

Suomessa asia ei vielä ollut edes esillä viime huhtikuussa lausuntokierroksella olleessa luonnoksessa verkkotunnuslain muuttamiseksi. Kaikki eivät kuitenkaan voi tai edes halua kiertää ”ääkkösongelmaa” – toisin kuin fi-tunnuksia hallinnoiva Viestintävirasto, jonka oma internet-osoite on sen englanninkielisestä nimestä johdettu ficora.fi. On outoa, että suomalainen kunta ei voi saada alahärmä.fi-tunnusta, mutta se voisi käyttää oikeaa nimeään kansainvälisissä com- tai net-päätteisissä osoitteissa. Tärkeitä asioita, joita Suomen itsensä täytyy ajaa maailmalla, ovat meillä noudatetut käytännöt ja esimerkiksi suomen kielen taivutuksen runsaudesta johtuvat hakukoneiden ongelmat sekä Suomessa perinteisesti puhuttujen kielten (suomi, ruotsi, pohjois-, inarin- ja koltansaame sekä romani) merkistöistä näppäimistöille ja kirjoittimille aiheutuvat vaatimukset. Velvoitteita asettaa jo Euroopan neuvoston alueellisia ja vähemmistökieliä koskeva sopimus. Tietotekniikan valmiutta ottaa huomioon eri kielet ja kulttuurit tarvitaan myös maahanmuuttajien ja matkailun takia. Nykyinen asetelma ei liioin lupaa hyvää suomensukuisten kielten tutkimuksen vasta saavutetun tietoteknisen perustan jatkokehitykselle. Myös opetusteknologian alalla on jo törmätty puutteellisiin edellytyksiin soveltaa kansainvälisiä standardeja Suomen oloihin. Vaikka kansallisen toiminnan romahtaminen ei johdukaan opetusministeriöstä, vain sillä on reaaliset mahdollisuudet korjata tilanne. Milloin ja miten voimme odottaa opetusministeriön toimivan? Asiasta kiinnostuneiden yksityishenkilöiden resurssit ja edustavuus eivät riitä kovin pitkälle.

Erkki I. Kolehmainen

Kirjoittaja on eurooppalaisen CEN-standardointijärjestön kulttuurin monimuotoisuuden ohjausryhmän sekä Suomen Internet-yhdistyksen ISOC Finlandin hallituksen jäsen.