Freenet merkittävä oppimisen ja opetuksen tuki ja kehittäjä Suomessa

Koululaisille, heidän vanhemmilleen ja opettajille tarkoitettu Internetin maksuton sähköposti- ja sisältöpalvelu Freenet Finland toimi maassamme kymmenisen vuotta. Sinä aikana siitä kehittyi koulujen kansallinen tietoverkko, joka paransi merkittävästi tietotekniikkataitoja, tuki ja kehitti oppimista ja opetusta tuottamalla verkkoon opetusaineistoa ja muuta sisältöä sekä edistämällä koulujen keskinäistä vuorovaikutusta ja yhdessätekemistä. Freenet loi myös pohjaa verkko-oppimisen kehitykselle tukevaisuudessa.

Sähköisen tiedonvälityksen perusinfrastruktuuri kehittyi Suomessa nopeasti 1990-luvun alkupuolella. Korkeakoulut ja yliopistot järjestivät sähköpostinsa ja sähköiset tietopalvelunsa korkeakoulujen palveluverkon (Funet) ja korkeakoulujen laskentakeskuksen avulla. Sen sijaan peruskoulut, lukiot ja ammatilliset oppilaitokset jäivät valtaosin näiden palvelujen ulkopuolelle.

Teknillisen korkeakoulun Täydennyskoulutuskeskuksessa syntyi ajatus tarjota koululaisille, heidän vanhemmilleen ja opettajille maksuttomia sähköposti- ja ilmoitustaulupalveluja ja kouluttaa heidät tällä tavalla sähköisten viestimien käyttäjiksi.

TKK:n Täydennyskoulutuskeskuksen johtaja Markku Markkula ryhtyi hankkimaan projektille rahoitusta käyttäen hyväksi yhteiskunnallisia vaikutuskanaviaan ja koulutuspäällikkö Jarmo Hallikas vastasi hankkeen vaatimasta toiminnallisesta struktuurista, mm. hankesuunnittelusta ja laitehankinnoista. Mukaan tuli myös useita kouluja ja sähköisten viestimien tarjoamista mahdollisuuksista kiinnostuneita henkilöitä.

Freenet Finland perustettiin vuonna 1993 ja rajattiin kouluympäristöön. Portaaliksi valittiin kaikille tuttu tori ympäröivine taloineen. Torista muodostuikin opettajien ja koululaisten merkittävä kohtaamispaikka ja yhteisen tekemisen foorumi lähtökohtina ihmisläheisyys, yhteisöllisyys ja avoimuus.

Sähköisen tiedonvälityksen edelläkävijä

Freenet oli ensimmäinen kansallinen koulujen tietoverkko ja siitä kasvoi nopeasti merkittävä tekijä sähköisen tiedonvälityksen kentässä. Se ei ole missään vaiheessa kilpaillut kaupallisten palvelujen kanssa, vaan on kasvattanut niille asiakkaita.

Freenet edisti merkittävästi koulujen tietotekniikkaosaamista ja teledemokratiaa tarjoamalle kaikille – koululaisille ja aikuisille – ilmaisen sähköpostitunnuksen ja samanlaiset lähtökohdat. Palvelun tekniikka oli edistyksellistä, mutta helppokäyttöistä.

Opittuaan Freenetin välityksellä käyttämään sähköpostia, sähköisiä ilmoitustauluja, on-line-keskusteluja ym. nuorten on ollut myöhemmin helppo omaksua yritysmaailman tietotekniikkasovellukset. Freenet oli myös monelle ensimmäinen portti surffailuun Internetissä.

Lisäksi palvelu on edistänyt merkittävästi nuorten keskinäistä kanssakäymistä ja yhdessätekemistä sekä valtakunnallisesti että yli rajojen opetuskenttään suunnattujen projektien ja tapahtumien välityksellä ja toiminut edelläkävijänä etä- ja virtuaaliopetuksen sekä uusien opetusteknologioiden kehittämisessä.

Freenet keräsi yhteen merkittävän vapaaehtoisjoukon yhteiskunnan eri alueilta kehittämään suomenkielistä ohjelmisto- ja oppimateriaalia. Koulujen lisäksi myös mm. Yle ja monet järjestöt tekivät ensimmäiset www-sivunsa Freenetiin.

Freenet tuki kansalais- ja kansainvälisyyskasvatusta, kulttuurin eri osa-alueiden tuntemusta, nuorisotoimintaa, kehitysyhteistyötä, kerho- ja harrastustoimintaa, kotien ja koulujen yhteistyötä sekä kartutti teknisten taitojen lisäksi myös tulevaisuuden työelämän vaatimia sosiaalisia valmiuksia ja verkkolukutaitoa.

Freenetin päätoimittajan Heikki Korpisen mielestä palvelun toiminta-ajatus – mahdollisimman laaja käyttäjäkunta, mahdollisimman pienin kustannuksin – on toteutunut hyvin. Hänen mukaansa Freenetin ideaa pidettiin pitkään lapsellisena, vaikka se oli täyttä realismia koko ajan. Kannustimena oli vilpitön halu opastaa kouluja tietotekniikan käyttöön. Ilmaisia tunnuksia ihmeteltiin. Nyt lukuisat operaattorit jakavat niitä ilmaiseksi.

Aktiiviset opettajat kehittivät palvelua

Freenetin käyttäjien joukossa oli useita innokkaita opettajia, jotka ovat ideoillaan kehittäneet palvelua edelleen. Aktiivisimpien joukkoon kuuluivat rehtorit Martti Hellström Espoon Auroran koulusta ja Heikki Kuosmanen Ylimuonion koulusta. Molemmat koulut ovat olleet aktiivisesta mukana monissa Freenetin projekteissa ja tapahtumissa, mm. virtuaalikoulukokeilussa yhdessä kahdeksan muun koulun kanssa.

Hellströmin mukaan Freenet edusti kaikille yhteisen ja tasavertaisen koulun perinteitä kovien markkina-arvojen vastaisesti. Arvokkainta oli tori mielekkään tekemisen ja keskinäisen vuorovaikutuksen paikkana. Siellä syntyi todennäköisesti paljon myös sellaisia ideoita, jotka eivät koskaan kantautuneet yleiseen tietoisuuteen.

Heikki Kuosmanen kuvaa Freenetin merkitystä seuraavasti:

- Freenet oli edelläkävijä portaalina, www-palvelujen ja sähköpostin tarjoajana. Meillä pienenä kouluna ei olisi ollut silloin alkuaikoina taloudellisia mahdollisuuksia ostaa näitä palveluja kaupalliselta operaattorilta. Lisäksi Freenet innosti kehittämään ja kokeilemaan opetuksessa telematiikkaa.

- Freenet tarjosi koulullemme ensimmäiset sähköpostilaatikot, joita sekä opettajat että oppilaat käyttivät. Myös koulumme ensimmäiset sivut olivat Freenetin palvelimella. Me opettajat haimme Freenetistä tietoa, opetusvihjeitä ja oppimateriaalisivustoja. Myös oppilaat käyttivät Freenetin toria ja oppivat etsimään tietoa verkoista.

- Löysimme Freenetin kautta yhteistyökumppaneita. Lisäksi saimme teknistä tukea ja osallistuimme joihinkin seminaareihin. Olemme työskennelleet vuodesta 1987 lähtien koulussamme tietotekniikan parissa. Monista oppilaistamme on tullut tämän alan ammattilaisia ja kaikki ovat saanet peruseväät tietotekniikan maailmaan.

- Olemme myös kouluttaneet opettajia, vanhempia ja ympäristön ihmisiä näissä asioissa. Kylän tietopiste on toiminut vuosia koulumme yhteydessä, eli olemme välittäneet Freenetin antamaa tukea edelleen.

- Freenet laajensi maailmankuvaamme. Internet ei ole tuonut siihen mitään ratkaisevasti uutta. Palvelut ovat laajentuneet, mutta sekamelska lisääntynyt. Freenetin antama rohkaisu auttoi meitä kehittämään tietotekniikan käyttöä koulussamme. Osallistuimme vuonna 1997 Opetushallituksen ja Microsoftin järjestämään The Road Ahead Prize -kilpailuun voittaen jaetun toisen sijan palkinnon eli 56 000 markkaa rahaa, jonka turvin uusimme koulumme tietokoneet.

Mitä kouluissa freenetin jälkeen?

Espoossa on käynnistynyt laaja TVT-hanke, joka Martti Hellströmin mukaan luo kokonaan uudenlaisen infran verkko-oppimiselle. Opetuksen edellytyksiä on parantanut myös siihen liittyvä systemaattinen koulutus. Lisäksi nettiin on tuotettu koulujen käyttöön soveltuvia sisältöjä ja oppimispelejä.

Hänen mielestään kriittinen tarkkailija ei voi kuitenkaan olla huomaamatta, että verkko-oppimiskulttuuri on nykyisin pitkälti oppilaan ja koneen välistä drillausta ja lisätehtävien tekemistä. Ilman ohjausta pojat keskittyvät pelaamiseen ja tytöt sähköpostiin.

- Minulla on vain vähän näyttöä siitä, että verkko-oppiminen olisi löytänyt luontevasti paikkansa luokassa tapahtuvassa opetuksessa. Väitän, että e-pedagogiikkaa voisi vielä paljon kehittää. Tarvittaisiin e-metodeja ja e-opetusmenelmiä, Hellström toteaa.

Yhdessätekeminen hiipunut

Hellströmin mielestä koulujen nykyinen toiminta ei vedä vertoja sille ainutlaatuiselle yhteistyölle, jota 1990-luvulla tehtiin Freenetin välityksellä. Sellaista kuitenkin edelleen tarvittaisiin. E-oppiminen pitäisi saada linkitetyksi yhteisölliseen autenttiseen oppimiseen, jossa eri tahojen osaajat olisivat koululaisten käytettävissä. Uusi e-pedagogiikka tarvitsee kohtauspaikan. Nyt portaalit ovat hajallaan.

- Kuka keksisi jotain vastaavaa, kuin nettinörttien yhteiset yön yli kestävät pelikohtaamiset? Kuka keksisi pedagogisia roolipelejä, joissa voitaisiin ylittää ajan ja paikan rajat ja oppia elämyksen tasolla historiasta, uskonnosta, maantieteestä jne., Hellström kysyy.

Hänen mielestään myös mobiili- ja verkkopalvelut voisi koulussa yhdistää metodien kautta. Pitäisi kehittää luokassa toimivia yhdessätekemisen malleja, jotka eivät olisi vain tiedon ja kivojen kuvien etsimistä netistä, vaan menisivät syvemmälle.

- Pitäisi käynnistää esim. uuden polven kuvakännyköiden kanssa ”salkkumikrokokeilun” replikaatiota. Lapsilla on kännyköitä, mutta kuka saisi esim. Soneran kehittelemään niihin pedagogisia palveluja, Hellström kysyy.

Hitaat yhteydet ongelmana pohjoisessa

Ylimuonion koulu siirtyi Freenetin jälkeen käyttämään MTV3:n ilmaista liittymää ja sähköpostina Luukkua. Jokaisella 3–6-luokkalaisella on omat postilaatikot. Koulun www-sivut ovat Muonion kunnan järjestämällä Soneran palvelimella.

- Meidän koulussamme verkko on jokapäiväinen väline. Sieltä haetaan oppimateriaalia sekä lisätietoa esim. keskellä oppituntia. Kaksi oppilasta toimii koko ajan ns. tietokonevastaavina ja auttaa muita, jos tulee ongelmia. Tehtävään hakeutuvat yleensä pojat. Tytöt taas ovat aktiivisesti mukana itse opiskelussa ja usein näppärämpiä kuin pojat, Kuosmanen kertoo.

- Koneita meillä on riittävästi, mutta pullonkaulana ovat hitaat yhteydet. Laajakaista on vielä unelmaa. Pienelle kylälle operaattori ei halua investoida edes ADSL-mahdollisuutta. Käytämme ISDN-yhteyttä, joka on koululle kallis. Toiminta on ollut pakko sopeuttaa yhteyksien mukaan. Toivomme, että langattomat ratkaisut kehittyisivät niin paljon, että nopeuksia voisi parantaa niiden avulla.

- Vuorovaikutus ja yhdessätekeminen liittyvät kiinteästi yleiseen oppimisympäristöjen kehittymiseen. Meidän koulumme työskentelytapa on jatkuvaa kehittämistä ja uusien mahdollisuuksien hakemista. Tavallisella koululla ympäristöjen ja toimintojen tulee olla hyvin yksinkertaisia, Kuosmanen huomauttaa.

Etäopetus ratkaisuksi

Ylimuonion koulussa opetusta on kehitetty mm. videoneuvottelujen avulla. Koululla on myös oma etäopetusprojektinsa Yhteyksiä yli rajojen, jonka juuret ovat Freenetissä. Sivut löytyvät osoitteesta http://www.muonio.fi/ylimuonio/yhteyksi.

Kuosmanen uskookin, että etäopetus olisi yksi ratkaisu jatkuvasti vähenevien oppilasmäärien kanssa painivien syrjäisten koulujen opetusongelmiin, kunhan menetelmää kehitetään edelleen.

Keinoja kodin ja koulun yhteistyön parantamiseksi

Martti Hellströmin mielestä kodin ja koulun yhteistyön parantamiseksi tarvittaisiin teknisiä sovelluksia, joilla opettaja voi lähettää viestejä vanhempien kännyköihin. Myös koulujen www-sivuston päivittämisen helpottuminen ja yleisönosaston saaminen sinne olisi iso askel eteenpäin.

- MSN tarjoaa ilmaisia keskusteluyhteisöjä, jollainen Auroran koulullakin on. Niihin kirjoittautuminen on kuitenkin liian mutkikasta. Tarvittaisiin yksinkertaista tekniikkaa, jolla voidaan tehdä mm. erilaisia gallupeja ja muita kyselyjä.

- Itse olen kehitellyt päässäni nettiopsia, joka syvenisi kerros kerrokselta aina filosofiaan asti ja jota olisi helppo päivittää. (ks. www.aurorankoulu.net ja sieltä opetussuunnitelma). Luokilla tulisi olla omat sivustot, joilla yhteisön jäsenet voisivat lähettää helposti toisilleen tärkeitä viestejä ja jonne voitaisiin koota luokan kalenteri, kokeet jne., Hellström suunnittelee.

Ylimuoniossa kotien ja koulujen yhteistyötä on parannettu www-sivustojen antamien palvelujen kautta. Koulu on osallistunut myös vanhenpien peruskoulutukseen ns. Sormi suusta pois -kurssien avulla.

Jarmo Hallikas puolestaan toteaa, että viestintä kodin ja koulun välillä on suhteellisen yksisuuntaista: koulusta kotiin. Vanhempien valmiudet käyttää eri viestintäkanavia poikkeavat suuresti toisistaan. Espoossa käytössä oleva lukiolaisten vanhemmille tarkoitettu webbisivu ei ole hänen mielestään hullumpi ratkaisu, vaikka kaikki eivät sitä käytäkään. Myös sähköposti- ja tekstiviestit ovat toimivia yhteydenpitokeinoja.

Opettaja tarvitsee alustan, jolla hän voi helposti jakaa informaatiota eri kanavia pitkin. Hallikkaan mielestä kaikkien koulujen yhteinen alusta olisi yksi ratkaisu ongelmaan. Yksittäinen koulu tai kunta ei kykene alustaa luomaan tai edes ylläpitämään. Ajatus voisi olla sama kuin koulukaverit.com:ssa, jossa kaikki osapuolet tuovat omat tietonsa yhteiselle alustalle ja saavat itse käyttää hyväkseen kaikkia alustan suomia mahdollisuuksia.

E-oppimisen yleisiä kehitysnäkymiä

Tekniikka tarjoaa nykyisin huikeita mahdollisuuksia. Verkkojen välityskyky on nopeutunut huimasti. Ääni ja liike ovat tulleet vahvasti mukaan kuvaan. Formaatit menevät kasaan, niin että esim. kahden tunnin elokuva mahtuu yhdelle CD:lle.

Jarmo Hallikas korostaa, että tekniikan on kuitenkin aina vastattava tarpeeseen ja sovittava yhteen sisällön kanssa. Tekniset alustat ovat entistä monipuolisempia, mutkikkaampia ja kalliimpia. Niiden tulisi kuitenkin olla selväpiirteisiä, kustannustehokkaita ja helppokäyttöisiä.

Alustan ylläpitäminen vaatii tietyn määrä ihmisiä ja muita resursseja. Toiminnan pitää kuitenkin olla keskitettyä, sillä vain keskittämällä jokaiseen tehtävään saadaan todelliset osaajat. Tärkeintä on kuitenkin, että konsepti on hallussa, sillä laitteiston voi aina hankkia myös ulkoa.

Kustannustehokkuus toteutuu, jos alustojen käyttäjäkunta, toiminnot ja materiaalit ovat mahdollisimman laajat. Eri organisaatioiden kannattaa tehdä yhteistyötä yhteisten alustaratkaisujen löytämiseksi eikä pyrkiä liian rajallisin panostuksin rakentamaan omia sähköisiä palvelukonseptejaan. Operatiivisen toiminnan resursseja ei myöskään kannata käyttää kokeiluun.

USA:ssa noin 40 yliopistolla on yhteinen webbialusta. Hallikkaan mielestä samantapaista ratkaisua kannattaisi miettiä meilläkin. Suomessa pitäisi USA:n tapaan myös kertoa etukäteen, mitä halutaan, eli kilpailuttaa tarjouksia ja ostaa tuloksia. Euroopassa haetaan rahaa kehittelyyn, eikä lopputuloksesta ole tietoa. – Monien EU-projektienkin tavoitteet ovat epämääräiset.

Julkishallinnon alusta perusalustaksi

Jarmo Hallikkaan mielestä Suomessa sisällöntuotannon ongelmaksi on muodostunut se, että kaupallisille toimijoille ei jää riittävästi tilaa. Yhteiskunta tukee erilaisia hankkeita, joiden tuottamaa aineistoa myydään opetusmateriaalimarkkinoilla subventoiduin hinnoin. Pitäisi pystyä tarkemmin rajaamaan yhteiskunnan tuen piirissä olevat tuotteet. Samalla sovittaisiin, että ne ovat korvauksetta muiden käytettävissä.

Esimerkiksi USA:ssa yliopistokirjastoilla on omia sähköisiä osastojaan, joissa julkaistaan ilmaiseksi jaettavaa materiaalia (mm. kirjoja), joiden tekijänoikeudet eivät ole enää voimassa tai jotka on luovutettu tällaiseen käyttöön korvausta vastaan tai hyvästä tahdosta.

Hallikkaan mielestä Suomen perusalustaksi sopisi parhaiten julkishallinon alusta, joka ohjaisi muiden rinnakkaisten alustojen toimintaa. Julkinen oppimisalue toteutettaisiin pienin kustannuksin ja kaikki halukkaat voisivat tuottaa sinne materiaalia ja käyttää sitä ilmaiseksi.

Yritykset voivat halutessaan jalostaa aineistosta kaupallisesti hyödynnettäviä tuotteita ja myydä ne eteenpäin esim. nippuina: monta tuotetta samassa paketissa, mahdollisimman monessa eri muodossa ja usean eri kanavan kautta.

Toisenlainen ajatusmalli

Martti Hellström ja Heikki Korpinen puolestaan haluaisivat luoda oppimisympäristön, joka kokoaisi kaikki ihmiset uudella tavalla yhteen ja josta muodostuisi todellinen ajattelun, ideoinnin ja vuorovaikutuksen väline. Ideana on, että opitaan ymmärtämään paremmin maailmaa, autetaan ihmisiä kasvamaan toistensa avulla, annetaan oma tietämys ja kokemus myös muiden käyttöön sekä sitoudutaan lujasti tähän toimintaan.

Kokeiluhankkeita ja tulosten vertailua

Kokeiluhankkeita suunniteltaessa selkeitä kehityskohteita ovat Hallikkaan mukaan teknologia-alustat (Pocket PC, symbian, uudet selaimet ja niiden plug-innit) sekä niiden vaatimat taustajärjestelmät ja monikanavaiset julkaisuvälineet.

Teknologisen kehittämisen ja selvitystyön kohteita ovat eri näyttöjen koot ja ergonomia, näppäimistöt, tekstin ja puheen tunnistus sekä muut erilaiset tietojen syöttötavat. Eri ympäristöissä saatuja oppimistuloksia verrataan sitten toisiinsa kenttäkokeiden avulla.

Oppimateriaalin tuottaminen edellyttää kehittyneitä välineitä, jotka puolestaan vaativat pitkällistä oppimista ja harjoittelua. Käyttäjien koulutus ja eri tarkoituksiin sopivien vaihtoehtojen etsiminen vaativat hyvin organisoituja kokeiluja, joissa voidaan tarkastella verrokkiryhmien tuloksia.

Jatkossa syvemmälle tietosisältöihin

Tekniikkaan panostetaan nykyään valtavasti, vaikka voimavarat pitäisi suunnata sisällön suunnitteluun. Web laajenee, monipuolistuu, erikoistuu omille alueilleen ja sen käyttäjäkunta kasvaa. Suurin osa tärkeästä tiedosta on kuitenkin syvärakenteissa tietoympäristön pinnan alla. Sen löytäminen on vaikeaa, sillä suuri osa Internetin linkeistä on lineaarisia.

Viestinnän suunnittelija Anne Kauhanen-Simanaisen mukaan verkkosisällön suuri haaste on juuri sen hypermediaominaisuus: teksti-, kuva- ja äänielementtien rajaton linkitysmahdollisuus, jota ei ole vielä osattu riittävästi hyödyntää.

Ihmisen kaipaavat hyvin jäsenneltyä verkkotietoa. Sen tuottamiseksi tarvitaan erilaisia ja erilaajuisia tekstielementtejä, journalistista työtä, tekstien muokkausta ja asiayhteyksien ymmärtämistä. Tekniikka antaa runsaasti mahdollisuuksia eri elementtien yhdistelyyn ja hakuun sekä tekstien kokoamiseen uudella tavalla. Kyse onkin ihmisen ja koneen informaation käsittelyn taitavasta yhdistelystä. Perusideana on mennä asiassa aina syvemmälle tai laajempiin yhteyksiin.

Verkkolukutaito kaiken ydin

Myös verkkolukutaito on jäänyt voimakkaan teknisen kehityksen varjoon. Ilman kehittynyttä lukutaitoa ihmiset eivät pysty lukemaan maailmaa, ympäristöään, ihmisiä, ajan ilmiöitä, hankkimaan, vastaanottamaan, ymmärtämään, seulomaan ja soveltamaan tietoa. Mitä enemmän esim. yrityksessä on verkkolukutaitoisia ihmisiä, sitä paremmin se menestyy ja pystyy ennakoimaan tulevaisuuttaan.

Tulevaisuuden rinnalla on osattava lukea myös menneisyyttä ja huolehtia digitaalisessa muodossa olevan tiedon säilymisestä ja yhteisön yhteisen muistin kehittymisestä. Toisiaan täydentävistä yksilöllisistä lukutaidoista muodostuu yhteisöllinen lukutaito, jonka osatekijöitä ovat verkottuminen, yhdessätekeminen ja oppiminen.

Semanttinen web parantaa tiedon hallintaa

Nykyinen web on kehitetty ihmistä varten. Internetin käyttäjinä ovat kuitenkin entistä enemmän myös koneet: erilaiset sovellusohjelmistot, hakukoneet, sähköisen kaupan agentit, verkkomönkijät jne.

Tim Berners-Leen lanseeraaman semanttisen webin ideana on, että seuraavan sukupolven tietoverkkojen tiedot ja rakenne koodataan siten, että niiden sisällön merkitystä – semantiikkaa – päästään automaattisesti tulkitsemaan. Tämä puolestaan mahdollistaa älykkäiden ja helppokäyttöisten Internet-sovellusten kehittämisen.

Assosiatiivisen hypertekstin käyttö ja sisältöjen metakuvaukset tarjoavat uusia sisältöön perustuvia tiedonhakumahdollisuuksia ja laajentavat siten perinteisten hakusanoihin perustuvien menetelmien mahdollisuuksia. Semanttisen webin merkitys kasvaa koko ajan tiedonhaussa, tiedon hallinnassa ja sähköisessä liiketoiminnassa.

Freenetin historia täynnä värikkäitä vaiheita

Freenetin toimintamallia etsittiin maailmalta, lähinnä USA:sta ja Kanadasta. Molemmissa maissa oli kaupallisten palvelujen rinnalle syntynyt runsaasti ilmaispalveluja (Free-Net) erilaisten yhteisöjen käyttöön. Rahoittajina toimivat kunnat, osavaltiot, elinkeinoelämä ja paikalliset yliopistot. Sopivaksi esikuvaksi osoittautui Clevelandin kaupungin asukkaille tarkoitettu Free-Net USA:ssa. Suomessa palvelu rajattiin kouluympäristöön.

Map-media edelläkävijänä

Vuonna 1990 aika todettiin kypsäksi telemaattisen viestinnän aloittamiselle. Toimintaan ryhdyttiin seuraavana vuonna toteuttamalla kokeiluhankkeena kahden toimittajan, Heikki Korpisen ja Eero Nurmikon, kehittämä MAP-media. Ideana oli, että jokaista aihetta käsiteltiin lyhyesti painetussa lehdessä, mutta laajempi versio jutusta oli luettavissa tekstipohjaisena verkosta HPY:n ja Telen palvelimelta.

Kaikki mediasta kiinnostuneet koululaiset, opiskelijat, heidän vanhempansa ja opettajat saivat ensimmäisinä Suomessa ilmaisen sähköpostitunnuksen. – Kouluilla oli kuitenkin aluksi vain yksi tunnus.

MAPin päätoimittajaksi tuli Heikki Korpinen ja sen ulkoasusta vastasi Eero Nurmikko. Nimensä media sai kartasta (map), johon merkittyjen kohteiden avulla koululaiset pystyivät liikkumaan tiedon maailmassa.

Paperiversiota tehtiin kymmenisen numeroa. Jokaisessa oli jonkin yleishyödyllisen yhdistyksen tai yhteisön maksama A2-kokoinen juliste, jolla katettiin painokustannukset. Painosmäärä oli 25 000. Lehden aineisto meni alusta asti kirjapainoon digitaalisessa muodossa. Opetushallitus antoi koulujen osoitteet postittamista varten.

Tuhannen toimittajan lehti

MAP lisäsi sähköisten viestimien käyttöä peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Siitä tuli verkottumisen edelläkävijä, joka rikkoi ajan ja paikan rajat.

Media toteutettiin kokonaan oppilaiden ehdoilla. Jokainen sähköpostiyhteyden päässä oleva koulu oli osa MAPin verkkoversion toimitusta. Media oli avoin kaikille: oppilaat heidän vanhempansa ja opettajat saivat kirjoittaa siihen vapaasti haluamastaan aiheesta. Tuloksena oli ”tuhannen toimittajan lehti” Jokaisessa numerossa oli mainittu kirjoittajien nimet aakkosjärjestyksessä.

Verkossa olevaa tietoa oli helppo päivittää. Lehden elektroninen muoto tarjosi myös erinomaisen mahdollisuuden keskinäiseen vuorovaikutukseen. Syntyi lukuisia oppilaiden keskusteluryhmiä, joissa yleisimpiä aiheita olivat mm. kotieläimet. Yleiset keskusteluryhmät puolestaan synnyttivät oppilaiden omia yksityisiä keskusteluryhmiä MAPin ulkopuolelle.

Vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä kehittyi myös yli rajojen, sillä simuloidut sukkulalennot ja maailmanlaajuiset teleolympialaiset toteutettiin jo MAPin aikana tekstipohjaisina. Molempia tapahtumia käsitellään myöhemmin tarkemmin.

MAPissa alettiin kehittää myös Maplandia-virtuaalimaailmaa. Lähtökohtana oli saari, jossa oli pari, kolme asutuskeskusta ja pari tietä. Lasten tehtävänä oli rakentaa ja täydentää tätä pienoismaailmaa toimivaksi yhteiskunnaksi.

Kunnolla toteutuessaan idea olisi tarjonnut huikeat mahdollisuudet hyvin monenlaisten asioiden opettamiseen (arkkitehtuuri, yhteiskuntaoppi jne). Lapset innostuivat asiasta, mutta opettajat kokivat haasteen liian suureksi. Eero Nurmikon mielestä Maplandia olisi ollut tarpeeksi yksinkertainen idea jopa vientituotteeksi.

Freenet perustettiin vuonna 1993

MAP-mediasta saatujen kokemusten perusteella Teknillinen korkeakoulu, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra ja opetusministeriö tekivät rahoituspäätökset, jotka mahdollistivat Freenetin perustamisen vuonna 1993. Projektin päälliköksi tuli Jarmo Hallikas ja sihteeriksi Marja-Liisa Smolander. Freenet muutti TKK Dipoliin vuonna 1995.

Tavoitteena oli parantaa teknologiaosaamista, tuottaa korkeatasoista ja helposti omaksuttavaa sisältöaineistoa oppimisen ja opetuksen tueksi sekä tarjota nuorille foorumi keskinäiseen vuorovaikutukseen ja yhdessä tekemiseen.

Freenet toteutti teledemokratian periaatteita. – Palvelu oli tarkoitettu sekä koululaisille että aikuisille. Kaikilla käyttäjillä oli samanlaiset lähtökohdat: ilmainen käyttäjätunnus ja maantieteellinen ja taloudellinen tasavertaisuus. Lisäksi Freenetin käyttäminen oli helppoa, sillä se ei edellyttänyt syvempää teknistä perustietämystä.

Edistyksellistä tekniikkaa

Freenetin teknisestä toteutuksesta vastasi Tero Kivinen. Laitteisto oli ajan mittapuun mukaan järeä: neljä Digital-merkkistä konetta. Ohjelmistoksi oli vuonna 1992 hankittu FreePort-ohjelmisto Clevelandin yliopistosta. Sitä paranneltiin vuosien mittaan ja muokattiin suomalaisiin olosuhteisiin sopivaksi.

Ohjelmisto tarjosi yhtenäisen tekstipohjaisen käyttöliittymän sähköpostipalveluihin, uutispalveluihin (News) ja rakenteellisiin ilmoitustaulupalveluihin (Gopher). Ohjelmiston käänsivät suomeksi Heli Hassinen ja Riitta Varis. Ruotsinkielinen versio toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston ja TKK:n yhdessä perustaman Koulun tietotekniikkakeskuksen kanssa.

Vuoden 1995 alkupuolella Internetin www-palvelut olivat Freenetin käyttäjien saatavilla tekstipohjaisen Lynx-käyttöliittymän kautta. Saman vuoden aikana myös kaikki rakenteellisten ilmoitustaulujen materiaali vietiin kuva-aineistoineen Freenetin www-palvelimelle (http://www.freenet.hut.fi).

Valtaosa käyttäjistä valitsi Freenet-yhteydekseen kaupallisen TeleSammon modeemipalvelun. Sopimuksen mukaan maksu Freenetin käyttäjiltä oli 19 penniä/minuutti (+ paikallispuhelun hinta). Normaali markkinahinta oli 45 penniä/minuutti. Sopimus lisäsi samalla myös Telen markkinaosuutta modeemipoolipalvelujen tarjoajana.

Selkeä rakenne jäsensi sisältöä

Freenet-projektin keskeisin tavoite oli laadukas sisältö, jota Heikki Korpinen päätoimittajana ideoi ja toteutti. Mukaan saatiin myös melkoinen joukko vapaaehtoisia yhteistyökumppaneita (partnereita) yhteiskunnan eri sektoreilta: julkishallinnosta, yrityksistä ja järjestöistä.

Freenetin rakenne oli helppokäyttöinen ja havainnollinen ja auttoi asiatiedon jäsentämisessä. Sisältö jakaantui aihepiireittäin toria reunustaviin taloihin, joita olivat uutistoimisto, Freenetin toimisto, posti, oppimiskeskus, projektipaja, mediateekki, koti, monitoimitalo, partneritorni, raatihuone, ympäristö(kirjasto) ja kahvila. Torilta oli tienviitta lentokentälle, joka oli tarkoitettu nettisurffailuun. Suunnitteilla oli myös oma torni elinkeinoelämää varten.

Tori yhteiseksi kohtauspaikaksi

Ajatus torista kypsyi jo MAP-vaiheessa. Tavoitteena oli kaikkien koulujen yhteinen portaali, joka olisi selkeä, helppokäyttöinen ja ideana kaikille riittävän tuttu. Kaikki, joilla oli Freenetin käyttäjätunnus, saattoivat osallistua torin tapahtumiin ja niiden suunnitteluun.

Torin varrella oleva oppimiskeskus oli Freenetin ydin. Siellä edettiin alkuopetuksesta koulun päättymiseen, edistettiin lukion ja yliopistojen yhteistyötä, ohjattiin opettajia ja oppilaita täydentäviin opintoihin, annettiin ammatinvalinnanohjausta ja autettiin työpaikan löytämisessä.

Aineet oli oppimiskeskuksessa ryhmitelty omiksi kokonaisuuksikseen. Partnereista rakennuksessa majailivat mm. Kerhokeskus, Lukiolaisten liitto, Suomen ammattiin opiskelevien liitto SAKKI ja Suomen kesäyliopistoyhdistys.

Vilkasta vuorovaikutusta

Vuorovaikutuksen välineinä käytettiin sähköpostia, keskusteluryhmiä ja ilmoitustauluja. Koska koneita oli kouluissa vähän, Freenet tavoitti ensimmäisenä opettajat. Pian kuitenkin syntyi myös koululaisten omia keskusteluryhmiä mm. erilaisten harrastusten ympärille.

Etenkin aineopettajat kävivät vilkasta ajatuksenvaihtoa koti- ja ulkomaisissa keskusteluryhmissään ja pystyivät siten lamankin aikana pitämään yllä ammattitaitoaan, vaikka mahdollisuudet täydennyskoulutukseen puuttuivat.

Koulunkäyntiin liittyvistä asioista keskusteltiin innokkaasti myös espoolaisen Auroran koulun alkuunpaneman Aurora Pressin palstoilla. Avoimen vuorovaikutuksen tuloksena syntyi aivan uusia tiedon yhdistelmiä.

Oululainen ­Jarkko Oikarinen oli vuonna 1988 ohjelmoinut IRC-keskustelukanavan (irkki), jossa saattoi olla monta keskustelijaa samanaikaisesti. Irkki käynnistyi Freenetin kahvilasta. Koululaiset saattoivat irkata päivittäin montakin tuntia.

Kaikkialla Freenetissä oli käytössä 60 minuutin aikarajoitus ja keskustelu oli periaatteessa valvottua. Seuranta oli kuitenkin käytännössä vaikeaa, sillä uusia keskustelupalstoja syntyi vuosien mittaan valtavasti. Osaan alueista pääsi vain omalla tunnuksella, joihinkin riitti visitor-tunnus.

Vuorovaikutuksesta yhdessätekemiseen

Torin varrella olevaan projektipajaan kerättiin ehdotuksia ja ideoita, joiden toteuttamiseen ketkä tahansa freenetläiset saattoivat osallistua. Koulut toteuttivat vuosien mittaan yhdessä lukuisia mielenkiintoisia hankkeita, joista monet olivat kansainvälisiä – jopa globaaleja.

Simuloidut sukkulalennot reaaliajassa

Mainio esimerkki Freenetin käyttömahdollisuuksista ja yhdessätekemisestä olivat simuloidut sukkulalennot, jotka tapahtuivat oikean sukkulalennon käsikirjoituksen mukaisesti reaaliajassa. Välineinä käytettiin sähköpostia, Nasan videoita ja kirjallista materiaalia.

Discovery-sukkula laukaistiin avaruuteen Valkealan yläasteen juhlasalista 23.2.1992 klo 17.30. Sukkulan tehtävänä oli viedä avaruuteen ensimmäinen ilmakehän ulkopuolella toimiva Hubble-tähtiteleskooppi. Havukosken koulu Vantaalta simuloi avaruusalusta ja Valkealan koulun ala- ja yläaste olivat sukkulalennon miehistönä.

- Minulle sukkulalennot olivat ylivoimaisin elämys. Lasten innostus oli valtava. Aikaerosta johtuen koulussa vietettiin öitäkin, Heikki Korpinen kertoo.

- Yhdellä lennolla Evijärvi oli sukkulan varalaskupaikkana siltä varalta, että sää huononisi Andrewsin lentotukikohdassa Texasissa. Paikallisen koulun oppilaat kävivät kovassa pakkasessa ulkona mittaamassa ilman lämpötilaa, tuulen suuntaa ja voimakkuutta.

Urheilua ja terveyskasvatusta

Joukko suomalaisia kouluja osallistui MAP-median aikana ja myöhemmin Freenetin välityksellä teleolympialaisiin, joiden idea on yksinkertaisuudessaan mainio:

Oppilaat suorittavat urheilulajit oman koulunsa kentällä eri puolilla maailmaa ja lähettävät tulokset kisakeskukseen Clevelandiin Ohioon, jossa ne tarkistetaan ja parhaat urheilijat palkitaan. Tapahtumassa tietotekniikka oli vain apuväline, pääasia on yhdessätekeminen. MAPin aikana mm. kisojen avajaiset ja päättäjäiset toteutettiin tekstipohjaisella ruudulla.

Maailman Terveysjärjestö WHO, EU ja Euroopan neuvosto toteuttivat terveyden edistämiseksi kouluissa Euroopan terveet koulut -projektin, johon osallistui 30 maata. Suomesta oli mukana 75 peruskoulua ja ammatillista oppilaitosta. Näistä 65:llä oli vuoden 1995 alussa Freenet-yhteys. Koululaiset saattoivat Freenetin välityksellä osallistua terveystapahtumiin ja keskustella aiheesta omalla kanavallaan.

Freenetläisistä maailmankansalaisia

Freenet tuki myös koululaisten kansainvälisyyskasvatusta. Siihen liittyvistä hankkeista tärkein oli Maailmankansalaisen kypsyyskoe. Kyseessä oli YK-liiton avoin, ajasta ja paikasta riippumaton oppimisympäristö, joka antoi opiskelijoille valmiuksia kohdata maailmaa ja kehittyä aktiivisiksi ja vastuullisiksi maailmankansalaisiksi.

Kaikkien maailman Freenetien yhteinen koulu Academy One antoi vuorovaikutteisissa projekteissaan koululaisille, heidän vanhemmilleen, opettajille ja kouluhallinnon viranomaisille mahdollisuuden tutustua toisiinsa sekä elämään ja ongelmiin eri puolilla maapalloa. Koulun rehtori asui Kaliforniassa, vahtimestari Ohiossa ja koululaiset ja opettajat eri puolilla maailmaa. Kaikilla koulua käyvillä oli mahdollisuus osallistua myös toiminnan suunnitteluun.

Koulujen välistä kansainvälistä yhteistyötä ja tutustumista vieraaseen kulttuuriin edusti myös australialaista alkuperää oleva Buddy-projekti, jossa luokan yhteinen pehmolelu kiersi maailmaa ja palasi takaisin kotiin. Pitäjämäen ala-asteen muumimamma vieraili Australiassa vuonna 1996.

Kansainvälinen vuorovaikus lisäsi myös motivaatiota kielten opiskeluun, sillä kielitaitoisena pääsi paremmin kosketuksiin muunkielisten kaverien kanssa. KIDLINK oli keino saada yhteyksiä pohjoismaisia kieliä puhuviin kouluihin.

Koulut yhteistyöhön ympäristön hyväksi

USA:n varapresidentti Al Gore kutsui keväällä 1994 maailman maat nuorten ja tiedemiesten yhteiseen GLOBE-ympäristöohjelmaan. Koulut eri puolilla maapalloa keräsivät mm. säätietoja. Niiden perusteella tiedeyhteisöt tekivät arvioita ilmastonmuutoksista ja yhdessä etsittiin keinoja haitallisen kehityksen ehkäisemiseksi.

Freenet toimi projetissa yhteydenpitäjänä sekä suomalaisten että maailman eri puolilla olevien GLOBE-koulujen välillä sekä välitti yhdessä Ylen ja Opetushallituksen kanssa hankkeiden tuloksia ja kokemuksia suomalaisille.

Virtuaalikoulu- ja etäopetuskokeiluja

Freenet toimi myös erilaisten etä-, virtuaali- ja opetusteknologiakokeilujen (mm. videoneuvottelut) kokeilualustana. Vuorovaikutteisuus ja interaktiivisuus tehostivat opiskelua ja tekivät sen mielenkiintoisemmaksi.

Ensimmäisen kerran etäopetusta kokeiltiin Freenetissä, kun joukko Espoon Auroran koulun oppilaita lähetettiin Helsinkiin Educa-messuille tehtävänään välittää tietoa kouluun jääneille. Yhteydet toimivat sähköpostilla ja faksilla.

Vuosina 1994–1998 Freenetissä oli meneillään varsinainen virtuaalikoulukokeilu Virtuaalinen koulurakennus. Mukana oli kymmenen koulua, ja hanketta varten anottiin tietoyhteiskuntarahaa. Kokeilu kaatui kuitenkin lopulta teknisiin ongelmiin ja resurssien puutteeseen. Opetushallitus otti hankkeen itselleen ja se elää edelleen paperilla.

Projektin kuluessa tehtiin useita etäopetuskokeiluja: Ylimuonion koulun demo-kurssi Seikkailu Tunturi-Lapissa, taiteen ja teatteri-ilmaisun kurssi Herajoen koulussa, kurssit Suomen taiteen kulta-ajasta ja kirjaston käytön opetuksesta (Kirjastoseikkailu) sekä Suomen historia postimerkeissä -kurssi.

Virtuaalikoulukokeilun pohjalta syntyi ulkosuomalaisten lasten peruskoulu, joka on toiminut Kansanvalistusseuran Etäopiston yhteydessä vuodesta 1995. Kotiperuskoulu tarjoaa ulkomailla asuville suomalaislapsille mahdollisuuden seurata Suomen peruskoulun keskeisiä sisältöjä kaikkialla maailmassa ja ylläpitää äidinkielen taitoa. Koululla on opiskelijoita noin 80 maassa ja oppilaista noin 600.

Ylimuonion koulun hanke Seikkailu Tunturi-Lapissa jatkuu edelleen ja on saamassa ESR-rahoitusta. Sivut ovat nykyisin osoitteessa: http://edtech.oulu.fi/ftp_root/opt/optmuoni/Heikki/seikkailu.htm.

Suomen ensimmäinen laajamittainen, etäopetuksena Internet-verkossa toteutettu kurssi oli Oulun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen Internet-ajokortti. Opiskelu tapahtui Internetin käyttöä käytännössä harjoittamalla. Apuna oli oppimateriaalipaketti ja sähköposti. Ajokortin suosio oli suuri, ja kortin suorittajista valtaosa oli freenetläisiä.

Oppimateriaalia ja muuta sisältöä yhteistyönä

Maassamme on jatkuva pula hyvästä ohjelmisto- ja oppimateriaalista eikä ulkomaisen aineiston kääntämiseen ole juurikaan resursseja. Freenetin sisältö syntyi yhdessä lukuisten yhteistyökumppanien – partnerien – kanssa. Heidän panoksensa palvelun kehittämisessä on ollut merkittävä. Yhteistyö liittyi yleensä johonkin hankkeeseen tai projektiin. Partnerit päivittivät itse omat sivunsa ja ne sijoittuvat torilla niihin taloihin, joihin ne asiasisältönsä puolesta luontevasti kuuluivat.

Freenetin tukena toimi myös pedagoginen työryhmä, joka koostui laajasta sidosryhmäjoukosta ja keskittyi nimenomaan palvelun sisällön kehittämiseen. Työryhmästä oli paljon apua myös toiminnan suunnittelussa.

Opetushallitus tärkeä yhteistyökumppani

Opetusministeriö tuki Freenetin sisällöntuotantoa ja katsoi palvelun hyväksi välineeksi integroida koulut sähköisesti toimitettuihin oppimateriaaleihin.

Yhteistyössä Opetushallituksen kanssa syntyivät mm. ammattitoimittajan tekemä nettilehti FreePress, Avaruus-sivut, Unescon maailmanperintökokonaisuus ja ihmisoikeussivut. Opetustushallitus oli vahvasti mukana myös virtuaalikoulukokeilussa, Buddy-projektissa ja GLOBE-ympäristöohjelmassa, joista on kerrottu edellä, sekä taustatekijänä toteutettaessa Suomen taiteen kulta-aika -sivustoa Gallen-Kallelan Museon kanssa.

Merkittävä edistysaskel koulujen ja kouluhallinnon viranomaisten yhteistyössä tapahtui, kun Pekka Elo Opetushallituksesta ryhtyi julkaisemaan Freenetissä ylioppilaskirjoitusten mallivastauksia.

Verkkoaineistoa oppikirjoja täydennykseksi

Freenet teki uraauurtavaa työtä myös oppikirjantekijöiden kanssa. Jorma Kytömäen ja Ilta-Kanerva Kankaanrinnan yhdessä kahden muun opettajan kanssa tekemä ja WSOY:n julkaisema oppikirjasarja Värikäs Amerikka, Värikäs Eurooppa ja Värikäs Suomi sai ensimmäisenä Suomessa opetusta tukevan ja täydentävän verkkoversion: muuttumaton aineisto oli kirjoissa, ajankohtainen ja päivitystä vaativa verkossa.

Freenetissä oli lisäaineistoa ja linkkejä myös WSOY:n julkaisemaan, Hannu ja Janne Tarmion kirjaan Eurooppa elää.

Esimerkki erinomaisesta oppimateriaalista on myös Metsäyhdistyksen ja Biologian opettajien yhteistyönä syntynyt Metsä-Freenet.

Yhteistyö Ylen kanssa kehitti medialukutaitoa

Yksi Freenetin tärkeimmistä partnereista oli Yleisradio, joka oli vetänyt johtonsa useaan taloon torin varrella. Kirjastona toimivasta mediateekistä sai yhteyden Ylen eri kanaviin ja toimituksiin ja pystyi lukemaan useiden viikkojen ohjelmatiedot ennakkoon.

Freenet oli Ylelle uusi, merkittävä kanava lasten, nuorten ja perheitten maailmaan. Tori oli myös Ylen ohjelmantekijöiden, kuulijoiden ja katselijoiden kohtaamispaikka. Siellä toimittajat saivat palautetta ja ideoita uusiksi sisällöiksi sekä keskusteluyhteyden kansalaisiin.

Yhdistämällä radion ja television tietoverkkoihin Freenet on tukenut merkittävällä tavalla media- ja verkkolukutaidon kehittämistä. Mediat oppimisessa -projekti lisäsi kriittisyyttä ja opetti koululaisia pohtimaan, mitä medioissa kerrotaan, miksi ja miten.

Tietoa eduskunnasta ja EU:sta

Raatihuone tarjosi freenetläisille näkökulman paikallishallinnon tasolta politiikan huipulle. He saattoivat alusta asti seurata eduskunnan toimintaa ja vaikuttaa siihen. Myös valtioneuvoston kanslian tiedotusyksiköllä ja lääninhallituksilla oli infopisteensä raatihuoneessa.

Freenet seurasi erityisesti koulutukseen liittyvien lakiehdotusten syntyä ja käsittelyä eduskunnassa ja tarjosi koululaisille mahdollisuuden osallistua vaalikeskusteluun. Puolueiden nuorisojärjestöillä oli Freenetissä omat infoalueensa. Myös kansanedustajien, eduskuntaryhmien sihteerien ja joidenkin eduskunnan virkamiesten sähköpostiosoitteet olivat kaikkien käytettävissä.

Suomen virallinen EU-tiedotus oli nopeasti freenetläisten ulottuvilla. Napinpainalluksella he pääsivät käsiksi Unionin tietokantoihin ja saivat tietoa tehdyistä päätöksistä. EU:n parlamentin suomalaiset jäsenet he tavoittivat halutessaan Freenetin sähköpostilla Strassburgista. Freenetin välityksellä opettajat saivat tietoa myös eurooppalaisista Socrates, Comenius ja Leonardo -koulutusohjelmista ja opatusta, miten niihin pääsi mukaan.

Ympäristö ja luonto yhteiseksi asiaksi

Freenetissä oli erittäin laaja ympäristökirjasto, josta löytyi monipuolista tietoa luonnosta, luonnonsuojelusta, meneillään olevista ympäristöhankkeista sekä linkkejä ympäristöviranomaisiin ja ympäristöstä kiinnostuneisiin kouluihin.

Ympäristö oli myös osa aihekokonaisuutta, joka sijaitsi oppimiskeskuksessa omana ryhmänään varsinaisten oppiaineiden ulkopuolella.

Virkistystä harrastuksista ja apua ongelmiin

Freenetin monitoimitalo tarjosi mahdollisuuden erilaisiin harrastuksiin. Rakennuksessa toimiva Mannerheimin Lastensuojeluliitto auttoi aktiivisesti ja luottamuksellisesti apua tarvitsevia nuoria. Vuonna 1994 avattiin anonyymi keskustelukanava, jossa keskusteltiin mm. ikärajoista, seksistä, kavereista ja yksinäisyydestä.

Monitoimitalon maailmantalossa toimi myös Kehitysyhteistyön Palvelukeskus (Kepa), joka sai Freenetin kautta suoran ja käytännöllisesti katsoen ilmaisen tiedotusyhteyden oppilaitoksiin.

Portti universaaliin oppimiskeskukseen

Freenet tarjosi omien ja partnerien sivujen lisäksi pääsyn myös muihin Internetissä sijaitseviin verkkoihin ja palveluihin tiettyjen valikoiden ja hyperlinkkien kautta. Seikkailu tiedon valtatiellä antoi koululaisille ja opettajille hyötytietoa ja elämyksiä, valmiuksia ymmärtää maailmaa, ympäristöä, ihmisiä ja alan ilmiöitä ja hankkia niistä lisää tietoa.

Valikoista lentokenttä oli tarkoitettu nimenomaan nettisurffailuun. Mediateekin kautta pääsi käsiksi mm. maailman kirjastojen hakuteoksiin sekä muihin kirjoihin ja lehtiin sähköisessä muodossa. Monitoimitalon maailmantalossa sijaitsivat mm. kansainvälisten humanitääristen ja kehitysyhteistyöjärjestöjen huoneistot. Myös Freenetin etusivuna toimiva uutistoimisto tarjosi jatkuvasti mielenkiintoisia ja ajankohtaisia linkkejä Internetin sisältöihin.

Kodit ja koulut yhteistyöhön

Freenet on yhdessä Suomen Vanhempainliiton kanssa edistänyt koululaisten, opettajien ja vanhempien kanssakäymistä sekä parantanut kodin ja koulun yhteistyötä. Tärkeätä on ollut löytää yhteinen kieli eri ryhmien välille.

Yksi tavoitteista on ollut saada vanhemmatkin kiinnostumaan tietotekniikasta. Vuonna 1992 Kallahden ala-asteelle Helsingin Vuosaaressa perustettiin vanheimpainyhdistys KAVY, jonka mikrokerho liittyi Freenetiin kasvattaakseen hyviä tietotekniikan osaajia. Vuoden 1993 syksyllä joukko vanhempia alkoi opiskella yhdessä oppilaiden kanssa tietokoneen käytön peruasioita Oulun Rajakylän koulussa ja heille hankittiin Freenetin käyttäjätunnus.

Tapahtumat lisäsivät tunnettuutta

Ensimmäistä kertaa Freenet-hanke sai huomattavaa julkisuutta, kun MAP-media järjesti vuonna 1992 yhdessä HPY:n kanssa videokonferenssin japanilaisten, sveitsiläisten, amerikkalaisten ja suomalaisten koululaisten kesken. Videon välityksellä nähtiin osa Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlasta Tampere-talossa. Siinä koululaiset esittivät vuorollaan syntymäpäiväonnittelut juhlivalle Suomelle. Itsenäisyysjuhla välitettiin katsojille suorana lähetyksenä TV2:n kautta.

Freenetin avajaiset olivat lokakuussa 1993 TKK:n Täydennyskoulutuskeskuksessa Tapiolan Revontulentiellä. Vieraita oli paikalla lähes tuhat, ja silloinen opetusministeri Riitta Uosukainen markkinoi hanketta lämpimästi juhlapuheessaan. Tiedotusvälineet kiinnostuivat asiasta, ja Freenetin kävijämäärä kasvoi välittömästi.

Myös Freenetin 1-vuotisjuhlat oli näyttävä tapahtuma. Tilaisuudesta oli suora video-yhteys USA:n varapresidenttiin Al Goreen, joka kampanjoi maailmanlaajuisesti tietotekniikkapalvelujen demokraattisuuden puolesta.

Vuosien varrella Freenet on ollut mukana lukuisissa erilaisissa koulumaailmaan ja kansalaisjärjestötoimintaan liittyvissä tapahtumissa ja toistuvasti mm. Educa-, Next Step- ja ITK-messuilla. Heurekassa Freenetillä oli vuoden mittainen pysyvä näyttely vuosina 1995-96. Tapahtumiin osallistuminen oli erittäin tärkeää markkinoinnin kannalta. Myös asiaan jo vihkiytyneet opettajat innostivat muita tulemaan mukaan.

Käyttäjätunnuksia enimmillään 70 000

Freenetin kasvun takasi sopimus, jonka se solmi Telen kanssa vuonna 1994. Käyttäjämäärä oli ensimmäisen 12 kuukauden aikana 20 000, markkinoinnin ansiosta se oli jo 35 000 maaliskuussa 1995. Vuonna 2001 tilanne on ollut suurin piirtein sama. Enimmillään käyttäjätunnuksia oli vuoden 1999 alussa: yli 70 000.

Freenetin sähköpostipalvelu oli keväällä 2001 Suomen kolmanneksi käytetyin. Www-sivuista olivat suosituimpia mm. erilaisista harrastuksista kertovat sivut, oppimiskeskuksen aineisto, Suomen taiteen kulta-aika, Unescon maailmanperintösivut ja huumesivut (Kama).

Kouluilla omia kotisivuja

Freenetin avulla koulut oppivat myös tekemään omia kotisivujaan. Sitä varten järjestettiin kursseja ja annettiin neuvoja puhelimitse. Sivuja oli kaikkiaan noin 60. Viime vaiheessa useimmilla kunnilla oli jo omat palvelimensa.

Jarmo Hallikas, Kari A. Hintikka ja Heikki Korpinen julkaisivat vuonna 1995 Freenetin käyttäjille oppaan Freenet – portti Internetiin. Teknistä tukea oli saatavissa myös puhelimitse.

Johtoryhmä ja yhdistys tukena

Keskeiset Freenetin toimintaa koskevat päätökset teki pitkään johtoryhmä. Alkuvaiheessa siihen kuuluivat TKK:n lisäksi myös muiden rahoittajien – opetusministeriön ja Sitran – edustajat. Kun pysyvä rahoitus vuoden 1996 jälkeen loppui, entisten rahoittajien mielenkiintokin hiipui.

Freenetin toimintaa tukemaan ja sähköisten palvelujen käyttäjäkuntaa edustamaan perustettiin vuonna 1994 Suomen Freenetin tuki ry, jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli opettaja Reija Kujala Valkealan koulusta. Yhdistys toimii aatteellisen yhdistyksen tavoin ja on avoin kaikille, jotka ovat kiinnostuneita suomalaisten oppimisympäristöjen kehittämisestä.

Loppuvaiheessa pulaa resursseista

Julkisen rahoituksen loputtua TKK Dipoli joutuu luopumaan Freenetin ylläpidosta. Sen jälkeen palvelulle on etsitty "uutta kotia”. Sähköpostipalveluista päätettiin luopua kokonaan syyskuun lopussa 2001.

Palvelinten käyttöikä oli lopuillaan eikä taloudellisia mahdollisuuksia laitteiston uusimiseen ollut. Ilmaisia sähköposti- ja muita palveluja oli tullut markkinoille paljon. Lisäksi Freenet oli jo tehnyt tehtävänsä sähköisten palvelujen käynnistäjänä Suomessa.

Freenetin ylläpitäminen ja kehittäminen oli ollut jo pitkään vaikeaa, sillä rahojen lisäksi myös tekijöitä oli liian vähän. Sivusto alkoi kasvaa hallitsemattomasti. Etusivu pystyttiin pitämään kunnossa kesäkuuhun 2001 saakka, mutta resurssit eivät juurikaan riittäneet uuden aineiston tekemiseen ja vanhan päivittämiseen ja siivoamiseen.

Käyttäjiä oli koko ajan enemmän, kuin järjestelmä pystyi ottamaan vastaan. Tästä oli suurta haittaa etenkin opettajille. 60 minuutin aikarajoitus ei paljon auttanut, koska yhteyden pystyi ottamaan heti uudelleen.

Freenetin syntyessä aika oli kypsä hyvälle idealle, mutta opetushallinnnon mielestä palvelulla astuttiin sen varpaille ja kilpailtiin edu.fi:n kanssa. Muutenkin Freenet koettiin markkinahäiriköksi. Palvelun markkinointi oli potkimista tutkainta vastaan, sillä sen merkitystä ei esim. elinkeinoelämän piirissä ymmärretty.

Mitä jäi kesken?

Freenet ei onnistunut kymmenen vuoden aikana löytämään kunnolla omaa paikkaansa arvoketjussa. Jarmo Hallikkaan mielestä vision olisi pitänyt olla selkeämpi, sillä koko maasta ei löydy resursseja monitoimisysteemin pyörittämiseen. Kesken jäi myös todellisen yhteisöllisyyden testaaminen teknisistä ja taloudellisista syistä.

Partneritkaan eivät sitoutuneet kunnolla. Heihin olisi pitänyt uhrata enemmän aikaa ja vaivaa ja tehdä kunnolliset sopimuspaperit. Sopimukset – Sitran kanssa tehtyä lukuun ottamatta – olivat suullisia. Yhteistyötä syntyi lähinnä siksi, että aineistoa oli helppo viedä Freenetin palvelimelle. Strateginen partneri puuttui kokonaan.

Myös käyttäjäkyselyt ja -tutkimukset jäivät tekemättä. Ne olisivat olleet korvaamattomia Freenetin merkitystä arvioitaessa. Martti Hellström ehdottikin perinnekilpailu aiheesta, miten Freenet johdatti koululaiset ja opettajat tietotekniikan maailmaan.

Marjatta Halla
Kirjoittaja on Freenetin viimeinen päätoimittaja
Sähköposti: marjatta.halla[at]kolumbus.fi