Etusivu


Home
Contact us
ICANN At-Large
   




Suomalaiset virtuaaliyhteisöt versoivat onnistuneista kokeiluista

Uutta kulttuuria, vertaistukea ja sensuroimatonta tabujen tuuletusta jo 15 vuotta

Artikkeli on julkaistu lyhennettynä Hiidenkivi-lehden numerossa 2/2005.

Virtuaaliyhteisöjen historia Suomessa ulottuu 15 vuoden päähän: ne olivat muun maailman tapaan sosiaalisia muodostelmia, joita ilmaantui Internetiin kun tarpeeksi monet ihmiset kävivät siellä tarpeeksi pitkään julkisia keskusteluja, riittävällä inhimillisellä tunteella, ja he muodostavat kyberavaruudessa henkilösuhteiden verkostoja. Määrittely virtuaaliyhteisöstä löytyy Howard Rheingold vuonna 1993 julkaistusta teoksesta The Virtual Community.

Virtuaaliyhteisöjä vastaan esitettiin kovaa kritiikkiä eritoten 1990-luvun lopulla. Virtuaaliyhteisö ei esimerkiksi ollut vertailukelpoinen vanhaan, koska virtuaaliyhteisöllä ei ollut ”yhteistä historiaa”. Myös Rheingold myönsi vuonna 2000 (The Virtual Community, Revised Edition), että Internetin tulevaisuutta vahvojen virtuaaliyhteisöjen kukoistuskenttänä on jonkin verran yliarvioitu. Rheingold oli1985 aloittaneen Whole Earth 'Lectronic Link WELL -järjestelmän aktiivikäyttäjänä. Suomessa ensimmäiset kyberkommuunit tulivat kokeilun 1980-luvun lopulla.

Yhdysvalloissa muun muassa Texas Cityn yliopistoissa pesinyt kovakin kritiikki kyberyhteisöjä, niiden juurettomuutta kohtaan näyttäisi kumoutuvan pääosin suomalaisten virtuaaliyhteisöjen kriittisessä historiatarkastelussa, viimeistään vuosituhannen vaihteessa.
Virtuaaliyhteisöillä ja niiden jäsenillä oli kuin olikin yhteinen historia. Kyber-klaanien ja -perheiden polveutumisesta voisimme piirtää jopa sukupuun, jonka mukana traditiot, ja tieto historiasta siirtyivät paikasta toiseen. Tämä on havaittavissa aivan ensimmäisestä virtuaaliyhteisön tapaisesta viestitaulusta, ennen graafista internetiä.
Tieto on valtaa. Perimätieto auttoi ainakin jonkin verran kohdattaessa samoja ongelmia uudelleen.

Jos jätämme News Group -viestivaihdon pois, merkittävin virtuaaliyhteisöjen tiennäyttäjä Suomessa oli vuodesta 1989 vuoteen 1996 toiminut HPY:n Elisa-keskustelutaulu. ”Integroituja ryhmiä” sisältäneestä Elisasta muotoutui merkittävä kohtauspaikka. Tällä tekstipohjaisella keskustelualueella useat suomalaisen verkkoviestinnän konkarit solmivat keskinäiset suhteensa. Tuohon maailmanaikaan Internet-käyttäjiä oli vielä vähän, ja tunnelma kohtauspaikalla varsin kotoisa, vaikka ulkoisesti olikin karu (Ensimmäiset grafiikkapohjaiset selaimet, Explorer ja Netscape tulivat vasta v. 1995).

Elisan ”Tiukoista väännöistä” Duuni.net:n likaiseen tusinaan

Yleisradion porilainen uutispäällikkö Kalevi Virtanen muisteli ”väännöt” Elisassa tiukoiksi, esimerkiksi Jarmo Lahden (DI., nyk. IT-viikon toimittaja) kanssa. Elisan Sana on vapaa -taululta Virtasen mukaan oli kerrassaan vaikea pysytellä poissa, vaikka korpuilta työasemalle ladattava palvelu maksoi ”hunajaa modeemi-liittymän käyttömaksuina”. Comptel Oyj:n toimitusjohtaja Tero Laaksonen taas muistaa erityisesti Stratus-merkkisen tuon ajan monipuolisen palvelinyksikön, jonka S.mail-sähköpostitoimintojen lisänä syntyi ilmoitustaulu sekä se kuuluisa, ensimmäinen suomalainen Internetin viestifoorumi - julkinen ja ennakkosensuroimaton. Yrityskauppojen myötä palvelu siirtyi Fujitsu Servicesin omistukseen, ja sen viimeisiä vaiheita ei kaiketi dokumentoitu lainkaan.

Elettiin vielä modeemiaikakautta, kun Talentum Oyj julkaisi vuoden 1996 marraskuussa demoversion Vesa Palmun koodaamasta Duuni.net –palvelusta. Tämä palvelu olikin käyttöliittymältään jo graafinen, ja herätti huomiota viimeisiään vedelleessä Elisassa, jonne muodostunut virtuaaliyhteisö kirjautui Duuni.net:n alkuperäiseksi käyttäjäkunnaksi. Eli ”yhteistä historiaa” löytyi jo vuonna 1995.

Vaikka www.duuni.net-palvelu oli teknisesi heikko ”purukumitietokanta”, pian käynnistymisestään se vaikutti hengeltään niin vahvana, että veti puoleensa ihmisiä, joilla oli joko sanottavaa, tai jotka hakivat sosiaalista keskusteluseuraa. Tietty kodikkuus, innostus ja välittömyys jäi läsnä olevaksi vaikutelmaksi.

Duun.net ehätti toteuttaa vuorovaikutteisuuden idean ennen Suomen ensimmäistä Internet-lehteä HT-Yhtiöiden vuonna 1995 perustamaa Net Magazinea, Talentum veti kilvassa pidemmän korren.

Net Magazinesta ei koskaan kehittynyt kunnollista interaktiivista mediaa. Sen sijaan Duuni.net omi sen ideoita, ja alkoi pian vuonna 1997 toimittaa omia uutisiaan pienen 2-3 hengen toimitustiiminsä voimin. Aika näkyy monella romantisoineen vuoden 1997 virtuaaliset tapahtumat. Mutta totta on, että vuoden 1997 kesään mennessä Duuni.net:ssä keskusteli niin kutsuttu likainen tusina, jonka piiristä irronneiden vaikuttajien toimesta syntyivät kaikki merkittävimmät suuret suomalaiset, itsenäiset foorumit vuosina 1998 – 2003.

Paineet purkauituivat

Njet.net:n perustaja, jo 1998 oman palvelun pystyyn pannut Heikki Luhtala, oli yksi Duun.net:n aktiivisimpia kirjoittajia.

Samoin korkeatasoisen Speksi.com-yhteisön luonut Soini Vilhunen oli erittäin tuottelias Duunin tusinan kirjoittaja, jonka yhteisöllinen lahjakkuus tosin pääsi esille vasta hänen ja Mikael Halmisen perustamalla omalla Speksi-foorumilla. Speksiin sanottiin siirtyneen Duun.net:n alkuperäisen innovatiivisen hengen. Duuni.net:n jatkajiin voidaan lukea myös vuonna 2001 perustetut Vapaasana.net, ja heti sen perään Näkökulma.net. Uusissa yhteisöhankkeissa asialla oli myös Duuni-ajan pioneereja, kuten yksi Vapaasana.net:n omistajista, Anssi Porttikivi. Arvopohja oli sama kuin Duun.net:ssä, tarjoten puitteet mielipiteen vaihdolle kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Näkökulmasta lohkesi vielä Outomaa.net-niminen itsenäinen virtuaaliryhmä.

Virtuaalinen yhteisöhenki oli jotain ainutlaatuista, jota maistanut jäi kaipaamaan, usein addiktiuteen saakka. Varsinkin suomalaisessa ilmastossa näytti olleen alas painettuja paineita puhua uskonnoista ja elämänkatsomuksista – meitä kaikkia koskettavista peruskysymyksistä. Alun arvo- ja varsinkin uskontokeskustelussa oli lataus, jota olisi hyvällä syyllä voinut määritellä myös periraamatulliselta perustalta: ”Siellä missä kaksi tai kolme tapaa nimissäni, siellä olen myös minä.” Samoin suomalaisten seksuaalielämän kompleksisuuden julkisella käsittelyllä ei ollut enää rajoja. Mutta esimerkiksi Tantentum Oyj:n kohdalla tämä ”yhtiön toimialaan kuulumaton aihepiiri” oli yksi peruste lopulta ajaa Duun.net alas.

Koko yhteisön joukkomuutto - todiste vahvoista juurista

Integroitunut yhteisö oli jotain muuta kuin suurten serverien anonyymit foorumit, printtilehtien webiin luodut keskustelupalstat tai News Group -keskustelut. Toki flamea, taistelua oli joka paikassa. Mutta nämä yleisen laajat läpänheittopaikat eivät korvanneet historiansa hyvin tuntevia yhteisökeskustelupaikkoja.

Näin sitten nähtiin sekin ihme, että kokonainen satojen käyttäjien muodostama yhteisö saattoi lähteä kävelemään ja muuttaa paikasta toiseen. Ainutlaatuinen tapaus. Vuoden 2003 aikana, tosi asiassa koko historiansa tappiolla pyörinyt Duun.net muutti nimensä muotoon Talentum.com, ja vapaat keskustelualueet suljettiin. Tästä seurasi käyttäjien kiihtyvä siirtyminen Auvo Severiakankaan perustamalle Tuuni.net-foorumille.

Ikikonkari Jukka Leino ja Seppo Ahlroos vetivät hankkeen käyntiin. Vuoden 2003 joulukuussa Talentumilta irtisanoutunut yhteisötoimittaja Petja Jäppinen siirtyi kannattajineen Aulabaari.net-nimiseksi muuttuneeseen entiseen Tuuni.net-palveluun.

Duun.net:n jatkaja Aulabaari.net parhaimmillaan toimi niin sosiaalisesti kuin teknisestikin kuin WC-pönttö. Tästä kulta-ajasta löytyy mielenkiintoinen kuvaus ja dokumentti Kodin Kuvalehdestä 20/2004. Lehden 40+ Nainen -liitteessä Aulabaarin keskeiset hahmot kertovat elävää historiaa, kuinka tärkeäksi osaksi elämää voi rakentua oman kotitietokoneen kautta koettava virtuaaliyhteisö.

Aulabaari kuitenkin kiehui kaiken aikaa, ja vaihtoi omistajaa niin yllättäen, että korjauksia hieman kiiltokuvamaiseen lehtijuttuunkin tehtiin vielä lehden mennessä painokoneeseen. Yhteisön historiassa alkoi vuoden 2004 alkusyksystä niin sanottu diplomi-insinöörien aika. Näkyi selvästi, että erilaisia paineita aiheuttaneita vääristymiä pyrittiin nyt oikaisemaan.

Erikoinen versio yleishyödylliseen työhön orientoituneista netin yhteisöistä on Wikipedia, monikielinen hanke, jonka tarkoituksena on luoda jatkuvasti kasvava ja tarkentuva vapaan sisällön tietosanakirja. Englanninkielinen Wikipedia aloitti tammikuussa 2001 ja se julkaistiin suomenkielisenä jo vuoden 2002 lopulla. Suomeksi löytyy jo noin 11450 - ainakin filosofian osalta - ansiokasta artikkelia.

Yksilöiden osa

Nettiyhteisöjen tiedetään auttaneen jäseniään romahdusten yli, antaneen yksinäisille lohdun ja ystäväpiirin, mutta myös kaikenlaista taloudellista ja fyysisenä talkootyönä tehtyä tukea. Keskustelevat Internet-käyttäjät näyttäisivät valikoituminen omanlaiseensa seuraan jonkinlaisen ”värähtelyjen tunnustelun” perusteella. Esimerkiksi vuonna 1998 – 2003 vilkkaasti toiminut Njet.net veti kuin nimensä mukaan puoleensa ongelmallisia, vastoin käymisten kanssa kamppailevia ihmispoloja. Yhteisössä tapahtui itsemurha, mutta ainakin yksi omankädenteko asianomaisen oman todistajalausunnon mukaan siellä myös onnistuttiin estämään.

Vertaistuki verkossa on ohjannut ammatin ja työpaikan valintaa, ja antanut monelle paljon lohtua ja toivoa. Se on paljon muuta kuin oman tietokoneen korjaamista ja putsaamista viruksista etäohjauksessa, mutta toki myös tätäkin.

Yksi merkittävä vaihe historiikkia oli php-skriptikielellä luodut foorumit, joita saattoi ladata ilmaiseksi internetistä ja hostata omaan kotisivutilaansa. Vielä 1990-luvulla nämä ratkaisut olivat harvinaisia, hankalasti installoitavia. Lähdekoodeja sai ostaa internetistä.

Uusi virtuaalinen vuosituhat Suomessa alkoi vauhdikkaasti, mitä erilaisimmat pienryhmät perustivat foorumejaan, joissa keskustelu lainehti. Ikäveteraani tällä saralla oli Skepsis ry:n asp-koodattu foorumi: http://keskustelu.skepsis.fi. Näillä foorumeilla saattoivat kohdata maailmankuvat, jotka eivät missään reaalimaailman olosuhteessa joutuisi nokikkain. Törmäys oli raju, ja näin sai alkunsa moderaattorien ammattikunta nettikeskusteluetiketit. Skepsis julkaisi myös ansiokkaan esityksen ”Argumentoinnin logiikan virheet”. jota käytettiin laajasti muillakin foorumeilla. Erityisesti Vesa Tenhusen Strawman-termin käännös ”olkinukke” (virhe, jossa siis ohitetaan vastustettava väite tekemällä siitä karikatyyri, kumottava olkinukke) vakiintui yleiseksi keskustelujen sanastossa.

Jo vuonna 1998 aloittaneisiin pioneereihin lukeutuivat myös äärimmäisen maahanmuuttokriittinen Suomen Sisu, sekä jo vuonna 2001 ensimmäisen polven php-foorumeja edustanut Aikainviisaus.net.
Muun muassa nämä foorumit muodostuivat vastakkaisten näkemysten temmellyskentiksi. Kotikenttäetua ei paljon näkynyt, sillä juuri kukaan ei kiistänyt kritiikinoikeutta.
Sisun perustaja Teemu Lahtinen varsinkin kehui julkisesti monikulttuurisuuden ymmärtäjiä, joiden ansiosta ”sisulaiset ovat voineet terävöittää argumentointiaan”.

Kun taas ”Kotikemian foorumi” oli surullinen luku suomalaisfoorumien historiaa, nimimerkki RC (Petri Gerdt) kohtasi siellä kaltaisiaan kotikutoisia räjähde-eksperttejä. Foorumi loppui siihen, kun Gerdt räjäytti itsensä ja monta sivullista Vantaalla Myyrmannin kauppakeskuksessa syksyisenä perjantaina vuonna 2002.

Nettiyhteisöjä ei sido aika eikä paikka

Virtuaaliyhteisöjen tutkijat, kuten Rheingold ovat olleet itse kentällä. Alkuperäiset teoriat yhteisöjen dynamiikasta nojasivat omiin kokemuksiin, kuten allekirjoittaneellakin. Analyysien ansiot liittyvät tämän omakohtaisuuden tarjoamaan yksityiskohtaiseen kuvaan sosiaalisista verkostoista.

Puhtaasti tieteellisen tutkimuksen kriteereillä arvioituna analyysit eivät etene kovin pitkälle. Tosin hyvin monelta osin esimerkiksi reaalielämän kollektiivien dynamiikka ja yhteisö henkisen kasvun alustana on vielä sekin hataralla teoriapohjalla. Jan van Dijk (1999, 25) on kuvannut myöhäismodernia verkostoyhteiskuntaa moneen tasoon kerrostuneiksi sosiaalisiksi prosesseiksi ja rakenteiksi. Ehkä virtuaaliyhteisössä toteutuu ainutlaatuisella tavalla samalla sekä henkisen kasvun dynamiikka eli ”timantin hionta”, että yksilönvapaus?

Virtuaaliyhteisöissä tapahtuu maailmakuvan muodostus vastakohtien törmäysten kautta. Monesti se sivuaa hyvin voimakkaasti henkisille pyrkimyksille rakennettuja yhteisöjä, mutta murtaen niiden dogmatiikan. Ja jo se, että ihminen kirjoittaa hapuilevat ajatuksensa, muovaa niistä selväpiirteisimpiä, vuorovaikutus tekee siitä vielä erikoisemman prosessin.

Rheingold tavoin Barry Wellman ja Milena Gulia virtuaaliyhteisöjen analyysissään vuonna 1999 päätyvät näkemykseen, jonka mukaan eroja perinteiseen yhteisöllisyyteen olisi tutkimuksessa liioiteltu. Näin ehkä on.

Kuitenkin viestifoorumiin perustuvan yhteisöllisyyden osatekijöitä ja ulottuvuuksia analysoitaessa jotkin erot voivat näyttää olennaisilta, esimerkiksi seikka, että niin jyrkästi erilaisia, näkemykseltään vastakkaisia ihmisiä ei ehkä voisi pitää keskinäisessä kontaktissa missään muussa yhteisötyypissä.

Tästä seikasta johtuen ajasta ja paikasta irrallaan ilmenevät jännitteet tulivat pian tutuiksi. Ylilyönnit olivat läsnä jo virtuaalisen maailman alkuhämäristä. Tosin ensimmäiset rikosprosessit ”Natsi-kortin heiluttelusta” keskusteluissa kirjattiin Suomessa vasta vuonna 2002. Tapahtuma paikka oli Vihreän Liiton Ylevi-foorumi. Vapaasana.net:n ohella Ylevi oli paikka, jossa libertaristit, vihreät ja vasemmistolaiset kohtasivat näkemyksineen.

Verkosto luo oman identiteettinsä ja normistonsa

Myös se seikalla, että nettiyhteisöt elävät öisin, on aivan huomioarvoinen erikoislaatu. Aina löytyy aamuyöstä keskustelukaveri – jos ei muuten – niin toiselta puolen maapalloa parasta alkuiltaa elävien keskuudesta. Nettiyhteisön irrallaan olo ajasta ja paikasta on sen perusominaisuus.

Virtuaaliyhteisöt ovat osa teknistyneissä maissa elävien ihmisen sosiaalisen elämän ulottuvuutta. Niiden sosiaalisen velvoittavuuden, valinnaisuuden tai toimintarakenteen osalta löytyy Suomessa jo jotakin pro graduja.

Sosiaalipsykologiassa käytetyn määrittelyn mukaansa virtuaaliyhteisöissä on kyse tietokoneavusteisista sosiaalisista verkostoista, missä todellisen elämän tapaan sosiaaliset siteet ovat ajoittaisia, erikoistuneita ja vahvuudeltaan vaihtelevia.

Tutkija Nancy K. Baumin mukaan vuorovaikutuksen reunaehdot, empatian lait toimivat Internet-kommunikaatiossa, jossa sosiaalinen informaatio saa ryhmäkohtaisia merkityksiä, mikä selittää ryhmille ominaisia sosiaalisia identiteettejä.

Hierarkkisessa integroitumisessa viimeiseen, mutta ei vähämerkityksellisimpään vaiheeseen, ovat edenneet monet yhteisöt: Yhteisön vakiinnuttua, siinä luodaan vuorovaikutusta sekä sosiaalista ilmapiiriä ylläpitäviä normeja sekä omia lakeja, eli moderaatiosäännöstöjä.

Kuitenkin vain ani harvoissa suomalaisessa virtuaaliyhteisössä on tukeuduttu vanhamallisiin konformismisuutta ylläpitäviin järjestelmiin, ehkä vain siellä, missä näkyviä poliittisia ambitioita on ilmennyt. Siinä palkitsemisilla ja julkisilla tunnustuksilla luodaan yhdenmukaisuuspaine käyttäytymiseen yhteisössä vallitsevien asenteiden ja mielipiteiden mukaan.

Yleensä henki rakentuu vapaasti, ja yksilöllisyyttä kunnioitetaan. Nimimerkki Pippanella Näkökulma.net:ssa arvioi, että ”joillekin muovaantuu alusta asti omanlainen persoonallisuutensa, vaikka on vain nämä sanat, joilla kommunikoimme”.

Persoonakuvia muodostuu yhteisössä, koska ”jokainen kun kuitenkin pidemmänpäälle tulee paljastelleeksi itsestään valtaisan määrän kaikenlaisia pikkuasioita, jotka toistuessaan muokkaavat sitä kokonaiskuvaa eheämmäksi.” ”Mielenkiintoista tämä sosiaalinen vuorovaikuttaminen on, siitä ei pääse yli eikä ympäri”, päättää nimimerkki.

Klassiseen sosiologiaan kuuluva Ferdinand Tönniesin jaottelu Gemeinschaft- ja Gesellschaft-tyyppisten yhteisöjen välillä on relevantti virtuaalisessa toimintaympäristössä, arvioi Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion tutkimusjohtaja, professori Frans Mäyrä. Mäyrä arvioi, että Gemeinschaft-yhteisö, kylmän Gesellschaft-yhteiskunnan sisällä, on jäsenilleen itsessään arvokas ja itsestään selvä osa jokapäiväistä elämää, ja tämä yhteisö voi nyt olla myös virtuaalinen. ”Tietoverkoista haetaan apua esimerkiksi paikalliskulttuurien tukemiseen tyhjenevässä Ylä-Karjalassa tai helsinkiläisissä lähiöissä. Tietoverkot valjastetaan palvelemaan fyysistä tilaa ja periaatteessa paikattomia virtuaaliyhteisöjä kehitetään paikallisyhteisöjen tueksi”, arvioi puolestaan tutkija Pasi Mäenpää Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella.

Reijo Holopainen
Kirjoittaja on tietojenkäsittelyn ammattilainen, Internet-asiantuntija ja toimittaja.
Sähköposti: roh[at]iwn.fi

LÄHTEITÄ

Teema: virtuaaliyhteisöt” HETKY Helsingin Tietojenkäsittely-yhdistys ry:n jäsenlehti 4/2001

“Rakas verkostoni” Kodin Kuvalehti 40+ Nainen, Nro: 20/2004

Baym, Nancy K. "The Emergence of On-Line Community". Sage London, 1998. Rheingold, Howard: The Virtual Community: Homesteading on the Electronic Frontier.. Addison-Wesley, Reading (MA). 1993.

Rheingold, Howard: The Virtual Community. Revised Edition. The MIT Press, Cambridge (MA). 2000.

Järvinen, Aki, Satu Heliö & Frans Mäyrä: Communication and Community in Digital Entertainment Services. Prestudy Research Report. Hypermedia Laboratory Net Series 2. Tampere, 2002.

Fornäs, Johan Digitaaliset rajaseudut ja vuorovaikutteisuus kulttuurissa, mediassa ja viestinnässä. (in Aki Järvinen & Ilkka Mäyrä (eds): Johdatus digitaaliseen kulttuuriin) Vastapaino Tampere1999.

Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Petri_Gerdt, http://fi.wikipedia.org/wiki/Internet

Powered by Freia Technology

Copyright ISOC Finland. All Rights Reserved. info@isoc.fi