Kansallinen laajakaistastrategia

Suomen Internet-yhdistys, Internet Societyn Suomen jaosto (ISOC Finland) kiittää Liikenne- ja viestintäministeriötä saamastaan mahdollisuudesta tulla kuulluksi laajakaistastrategiaprosessissa. Lausuntonaan ISOC Finland esittää seuraavaa.

Strategian vaikuttavuustavoitteiksi on lueteltu, että vuoden 2005 loppuun mennessä Suomessa on miljoona laajakaistaliittymää, että nopeat ja kohtuuhintaiset tietoliikenneyhteydet ovat kaikkien kansalaisten saatavilla ja että Suomi nousee Euroopan eturivin maaksi tietoliikenneyhteyksien käytössä ja saatavuudessa. Näistä keskimmäinen on selkeä ja kannatettava tavoite, mutta liittymien määrä ja edelläkävijyys hieman arveluttavia, etenkin jos tavoitteet olivat tärkeysjärjestyksessä. Liittymien lukumäärän asettaminen samanarvoiseksi tai korkeammaksi tavoitteeksi mahdollisimman suuren kattavuuden kanssa, on ristiriidassa alueellisen tasa-arvon toteutumisen kanssa.

Tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että laajakaistapalveluiden saatavuus kaikille kansalaisille ei tule toteutumaan tuolla aikataululla. Ei ainakaan ilman voimakkaita toimenpiteitä, jollaisia raportin toimenpideluettelosta ei tunnu löytyvän. Ellei kyse sitten ole määritelmistä. Tavoitteessahan puhutaan nopeista yhteyksistä, ei laajakaistaisista. Laajakaista on käsitteenä tietysti melko joustava, mutta yleisesti hyväksytty määritelmä tuntuu olevan, että tällä hetkellä sillä tarkoitetaan kiinteää yhteyttä, joka on nopeudeltaan vähintään 256 kbps, sekä verkosta käyttäjälle, että käyttäjältä verkkoon. On ymmärrettävää, että etenkin nopeuden suhteen laajakaistan käsite ei ole kovin tarkka, mutta digitaalisen television ja nykyisten mobiiliratkaisujen sekoittaminen keskusteluun, kuten raportissa tehdään, tuntuu kaukaa haetulta. Digitaalisella televisiolla saattaa kylläkin olla huomattava vaikutus tietoverkkopäätelaitteiden määrän kasvuun, erityisesti sellaisissa käyttäjäryhmissä, jotka eivät käytä tietokoneita.

Myös yhtäsuuruusmerkkien vetäminen kuparilinjoihin perustuvan DSL-tekniikan ja laajakaistan välille on lyhytnäköistä. Jos DSL-liittymien saatavuus nousisikin lyhyessä ajassa valtakunnalliseksi, tulee kupariteknologia tiedonsiirtokykynsä puolesta kuitenkin lähitulevaisuudessa tiensä päähän. Mikäli tavoitteena on nouseminen eturivin maaksi nopeiden tietoliikenneyhteyksien käytössä ja pysyminen sellaisena, tarvitaan toimenpiteitä, jotka tähtäävät kattavan valokuituverkon rakentumiseen.

Valokuidun vieminen valtion kustannuksella joka talouteen ei varmastikaan ole realistista. Julkisen vallan tulisikin keskittyä huolehtimaan siitä, että maassa olisi mahdollisimman kattava valokuiturunkoverkko, joka mahdollistaa niin sanotun viimeisen kilometrin, eli liityntäyhteyden, toteuttamisen kulloinkin sopivimmalla tekniikalla. Tämä toteutuisi parhaiten oikean suuntaisilla säätelytoimenpiteillä, joilla varmistetaan kapasiteetin saaminen mahdollisimman tehokkaasti käyttöön ja vältetään turha ylikapasiteetin rakentaminen. Jos esimerkiksi runkoverkon siirtokaista on hinnoiteltu niin, että kilpailevien operaattoreiden on kannattavampaa rakentaa oma rinnakkainen valokuitunsa, ei kilpailu tule toimimaan ainakaan harvimmin asutuilla alueilla.

Raportin perustelut -osassa, jossa vertailtiin kilpailevia ja toisiaan täydentäviä teknologioita, oli unohdettu langattomien verkkojen kehitys. Langattomat lähiverkot (WLAN) oli kyllä mainittu, mutta uuden sukupolven langattomat laajakaistaverkot (IEEE 802.16a, ETSI HIPERMAN), jotka pystyvät palvelemaan paljon WLAN-verkkoja suurempia alueita, oli jätetty kokonaan pois. Kehitys alueella on tällä hetkellä nopeaa ja markkinoille on tulossa merkittävien valmistajien kansainvälisiin standardeihin perustuvia tuotteita, joilla voitaisiin täydentää esim. DSL-tekniikan jättämiä aukkoja viimeisen kilometrin yhteyksissä.

Kunnioittavasti,

Tommi Karttaavi
puheenjohtaja
Suomen Internet-yhdistys – ISOC Finland